Onko olemassa muita planeettoja, joiden ympäristö on samanlainen kuin meidän? Tähtitieteellisen tekniikan kehityksen ansiosta tiedämme nyt, että kaukaisia ​​tähtiä kiertää tuhansia planeettoja. Uusi tutkimus osoittaa, että joillakin maailmankaikkeuden eksoplaneetoilla onheliumiarikkaat tunnelmat. Syy aurinkokunnan planeettojen epätasaiseen kokoon liittyyheliumiasisältöä. Tämä löytö voi edistää ymmärrystämme planeettojen evoluutiosta.

Mysteeri auringon ulkopuolisten planeettojen kokopoikkeamasta

Ensimmäinen eksoplaneetta löydettiin vasta vuonna 1992. Syy siihen, miksi aurinkokunnan ulkopuolisten planeettojen löytäminen kesti niin kauan, on se, että tähtien valo estää ne. Siksi tähtitieteilijät ovat keksineet näppärän tavan löytää eksoplaneettoja. Se tarkistaa aikajanan himmenemisen ennen kuin planeetta ohittaa tähtensä. Tällä tavalla tiedämme nyt, että planeetat ovat yleisiä jopa aurinkokuntamme ulkopuolella. Ainakin puolella auringon kaltaisista tähdistä on vähintään yksi planeetta, joka vaihtelee Maasta Neptunukseen. Näillä planeetoilla uskotaan olevan "vety" ja "helium" ilmakehää, jotka kerättiin kaasusta ja pölystä tähtien ympäriltä syntymähetkellä.

Kummallista kyllä, eksoplaneettojen koko vaihtelee näiden kahden ryhmän välillä. Toinen on noin 1,5 kertaa maapallon kokoinen ja toinen yli kaksi kertaa maapallon kokoinen. Ja jostain syystä siinä välissä ei ole juuri mitään. Tätä amplitudipoikkeamaa kutsutaan "sädelaaksoksi". Tämän mysteerin ratkaisemisen uskotaan auttavan meitä ymmärtämään näiden planeettojen muodostumista ja kehitystä.

Suhde välilläheliumiaja Auringon ulkopuolisten planeettojen kokopoikkeama

Yksi hypoteesi on, että Auringon ulkopuolisten planeettojen kokopoikkeama (laakso) liittyy planeetan ilmakehään. Tähdet ovat erittäin huonoja paikkoja, joissa planeettoja pommittavat jatkuvasti röntgensäteet ja ultraviolettisäteet. Tämän uskotaan riisuneen ilmapiirin jättäen vain pienen kiven ytimen. Siksi Michiganin yliopiston tohtoriopiskelija Isaac Muskie ja Chicagon yliopiston astrofyysikko Leslie Rogers päättivät tutkia planeettojen ilmakehän strippauksen ilmiötä, jota kutsutaan "ilmakehän hajoamiseksi".

Ymmärtääkseen lämmön ja säteilyn vaikutukset Maan ilmakehään he käyttivät planeettatietoja ja fysikaalisia lakeja mallin luomiseen ja 70 000 simulaation suorittamiseen. He havaitsivat, että miljardeja vuosia planeettojen muodostumisen jälkeen pienempi atomimassainen vety katoaisi ennenheliumia. Yli 40 % maapallon ilmakehän massasta voi koostuaheliumia.

Planeettojen muodostumisen ja kehityksen ymmärtäminen on vihje maan ulkopuolisen elämän löytämiseen

Ymmärtääkseen lämmön ja säteilyn vaikutukset Maan ilmakehään he käyttivät planeettatietoja ja fysikaalisia lakeja mallin luomiseen ja 70 000 simulaation suorittamiseen. He havaitsivat, että miljardeja vuosia planeettojen muodostumisen jälkeen pienempi atomimassainen vety katoaisi ennenheliumia. Yli 40 % maapallon ilmakehän massasta voi koostuaheliumia.

Toisaalta planeetat, jotka sisältävät edelleen vetyä jaheliumiaon laajeneva ilmapiiri. Siksi, jos ilmakehä on edelleen olemassa, ihmiset ajattelevat, että se on suuri ryhmä planeettoja. Kaikki nämä planeetat voivat olla kuumia, alttiina voimakkaalle säteilylle ja niissä voi olla korkeapaineinen ilmakehä. Siksi elämän löytäminen näyttää epätodennäköiseltä. Mutta planeettojen muodostumisprosessin ymmärtäminen antaa meille mahdollisuuden ennustaa tarkemmin, mitä planeettoja on olemassa ja miltä ne näyttävät. Sitä voidaan myös käyttää etsimään eksoplaneettoja, jotka kasvattavat elämää.